I Hate Goodbyes

Apuaaa, enää tää ilta ja sit se on menoa! Pitkäaikanen unelma, josta oon jo pikkutytöstä asti haaveillu, on nyt yhen yön päässä. Ei sitä oikeastaan edes vielä ite ymmärrä, että on lähdössä toiselle puolelle maailmaa niin pitkäksi aikaa. Ehkä viimeistään sit lentokoneessa. :D Toisaalta, vuos on tosi lyhyt aika ja se menee nopeemmin ku ite huomaakaan.

Viimisiin päiviin Suomessa on kuulunut yhdessäoloa perheen, ystävien ja läheisten kanssa, futistreenejä sekä pelejä ja tietysti pakkaamista. Eilen viimisissä treeneissä vuoteen tuli ekaa kertaa sellanen olo, että ois sittenki kiva vaan jäädä tänne eikä lähtee yhtään mihinkään, jatkaa vaan normaalia elämää täällä. Mut koko ajan on kuitenkin ollu sellanen fiilis, ettei malta olla lähtemättä, enkä missään vaiheessa oo katunu sitä päätöstä, että ylipäätään edes hain vaihtoon.

Maailman paras isosisko teki mulle kakun. <3

Mukaan on siis mahtunut niin iloa kuin naurua, myös surua ja kyyneleitä. Viiminen ilta olis vielä tarkotus viettää kavereiden kanssa ja kolmen jälkeen yöllä sitten suunnataan perheen kanssa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Täs vaihees haluun kiittää äitiä ja iskää, joita ilman tää unelma ei tulis toteutumaan. KIITOS!! <3

Seuraavaa postausta tulee sit jenkeistä. :) Nähään vuoden päästä!! <3

Farewell party & Flights

Kiitos kaikille läksiäisissä mukana olleille!! <3 Tässä muutama kuva niistä:

Heheee tein pari usa-kakkuu :p

Sain myös tietää tarkan lähtöpäivän! Lähtö on siis ensi viikon lauantaina, 24.8. ja lentokentällä pitää olla aamulla klo 5.45. Lentoja on neljä: Helsinki-Lontoo Heathrow, Lontoo Heathrow-Chicago, Chicago-Salt Lake City sekä Salt Lake City-Pocatello. Lennot kestää yhteensä vähän yli 17 tuntia ja lentokentillä odottamista on melkeen 10 tuntia.. :D Yli vuorokauden kestävä lentomatka siis edessä, mutta se on kaiken tän arvosta. :)

8 days left !

Finally

Olen Ilona, 17 -vuotias urheilijatyttö, joka on lähdössä vaihto-oppilaaksi vuodeksi 2013-2014 jenkkeihin. Kaverien pyydettyä, aattelin alottaa kirjottaa blogia mun kuulumisista vaihtarivuoden aikana lähinnä kavereille, perheelle ja sukulaisille. :)

Tätä on odotettu: vihdoin sain tietää mun host-perheen!! Sitä tunnetta ei voi oikeen sanoin kuvailla. Sain siis tiistai aamulla puhelun, jossa kerrottiin, että mulle on löytyny perhe Idahon osavaltiosta, Pocatello nimisestä kaupungista. Californiasta, Floridasta ja Texasista ei löytyny mulle siis perhettä, jotka laitoin ensimmäisiksi hakuvaihtoehdoiksi. Se ei haittaa mua oikeestaan yhtään, sillä Smithin perhe Idahosta vaikuttaa nyt jo niin ihanalta. Idaho sijaitsee USA:n luoteis-osassa ja kaupunki Pocatello Idahon etelä-osassa. Pocatello on tollanen Salon kokonen 55 000 asukkaan kaupunki, eli varmaanki just sopiva mulle. :)

Mun perheeseen kuuluu äiti Jolene, isä Cary, 12 -vuotias Joshua, 14 -vuotias Sydney, 17 -vuotias Hayley sekä 18 -vuotias Jacob, joka tosin muuttaa syyskuussa kaheksi vuodeksi pois Idahosta. Jacobia en siis tuu näkemään muuta kuin ensimmäiset pari viikkoa. Sisarpuolia löytyy vielä viis, jotka eivät asu enää kotona. 20 -vuotias Trevor, 23 -vuotiaat kaksoispojat Nathan ja Ian, 25 -vuotias Lisa, jolla on kaks tytärtä 1v. ja 3v sekä 27 -vuotias Travis, jolla on 3- vuotias tytär. Trevor opiskelee Los Angelesissa, Californiassa ja muuttaa lokakuussa opiskelemaan Oxfordiin, Britteihin, joten häntäkään en tuu kauheen kauaa näkemään. Eli siis host-sisaruksia löytyy! :D Perheessä on myös yks kissa sekä 20 kultakalaa xd Smithit asuu kauniilla ja turvallisella alueella, vuorien ympäröimänä ja he ovat kiinnostuneita maastopyöräilystä, patikoimisesta, melonnasta, hiihtämisestä ja ylipäätään ulkoilusta!

Tarkkaa lähtöpäivää mulla ei vieläkään ole tiedossa ku lentoja selvitellään vielä, mut lähtö on aikaisintaan 20. päivä tätä kuuta ja ennen päivää 28, sillä sillon mulla alkaa koulu Pocatello High School nimisessä koulussa, jossa on vähän yli 1000 oppilasta. Ei siis mikään pieni koulu (varsinkaan omaan Suomessa olevaan kouluun verrattuna :D) eikä myöskään mikään liian iso 2000-3000 oppilaan koulu, joita USA:ssa on monia.

Heti perheen tiedettyäni, otin heihin yhteyttä sähköpostilla. Kerroin kuulumisiani ja asioita itsestäni, joita he eivät musta vielä tienneet. Perhe vastas samana päivänä ja kertoi, että kaikki oottaa mua siellä innolla. Hayleyn kanssa oon jutellu paljon viime päivinä facebookissa ja hän vaikuttaa tosi mukavalta eikä malta oottaa et nähään kasvotusten! Ja host-iskä oli jo keskiviikkona käyny juttelemassa futisvalmentajan kanssa siitä, että jos voisin mennä heiän joukkueeseen pelaamaan. Perfect !

About two weeks left !!