I Hate Goodbyes

Apuaaa, enää tää ilta ja sit se on menoa! Pitkäaikanen unelma, josta oon jo pikkutytöstä asti haaveillu, on nyt yhen yön päässä. Ei sitä oikeastaan edes vielä ite ymmärrä, että on lähdössä toiselle puolelle maailmaa niin pitkäksi aikaa. Ehkä viimeistään sit lentokoneessa. :D Toisaalta, vuos on tosi lyhyt aika ja se menee nopeemmin ku ite huomaakaan.

Viimisiin päiviin Suomessa on kuulunut yhdessäoloa perheen, ystävien ja läheisten kanssa, futistreenejä sekä pelejä ja tietysti pakkaamista. Eilen viimisissä treeneissä vuoteen tuli ekaa kertaa sellanen olo, että ois sittenki kiva vaan jäädä tänne eikä lähtee yhtään mihinkään, jatkaa vaan normaalia elämää täällä. Mut koko ajan on kuitenkin ollu sellanen fiilis, ettei malta olla lähtemättä, enkä missään vaiheessa oo katunu sitä päätöstä, että ylipäätään edes hain vaihtoon.

Maailman paras isosisko teki mulle kakun. <3

Mukaan on siis mahtunut niin iloa kuin naurua, myös surua ja kyyneleitä. Viiminen ilta olis vielä tarkotus viettää kavereiden kanssa ja kolmen jälkeen yöllä sitten suunnataan perheen kanssa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Täs vaihees haluun kiittää äitiä ja iskää, joita ilman tää unelma ei tulis toteutumaan. KIITOS!! <3

Seuraavaa postausta tulee sit jenkeistä. :) Nähään vuoden päästä!! <3