Paljon kuulumisia :)

Tässä vähän tietoa mun kouluaineista sekä muita kuulumisia puolentoista viikon ajalta. :) Koulussa ei oo oikeen ollu mitään ihmeellistä. Kaikki päivät on ollu aika erilaisia, vaikka meillä onkin aina samat tunnit, samassa järjestyksessä. Aamut alkaa aina yhteiskuntaopilla: se on ihan kiva ja kiinnostava aine täällä. Meiän opettaja on ihan mahtava ja kyselee aina asioita Suomesta. Viimeksi oli aiheena autot ja hän kysys, minkä ikäsenä saa ajaa autoa Suomessa ja ihmetteli sit vastattuani, että millä alle 18 -vuotiaat sitten kulkee paikasta toiseen ni sanoin, että mopolla, skootterilla tai mopoautolla. Voi sitä naurun määrää luokassa, kun kukaan ei tienny mikä on mopoauto ja siinä sit selitin et se on sellanen pieni muoviauto, joka kulkee 50km/h. :D Amerikassa siis saa ajaa autoa jo 15 vuotiaana eli kaikilla mun kavereilla on jo ajokortti. Yhteiskuntaopintunneilla ei yleensä kauheesti tehä mitään, opettaja vaan selittää ja selittää ja joskus antaa jonkun ryhmätehtävän tai monisteen tehtäväksi. Toisella tunnilla mulla on taloustietoa, jossa käydään läpi ihan mielenkiintosia asioita. Katotaan joka päivä 10 minuuttia kestävät oppilasuutiset, joissa käsitellään Amerikan talouteen liittyviä asioita. Fitness/Sports tunnit on aika tylsiä ku aina ekat 12 minuuttii kävellään ympäri hallia ja sit pelataan aina vaan kahta eri peliä ja niissäkään ei oo mitään järkeä ku ei niis tarvii tehä oikeestaan mitään. :D Viime viikolla oli sentään yks kiva liikkatunti ku meillä oli juoksu-, vatsalihas- ja punnerrustestit. :) Liikunnan jälkeen on lounas. Välillä syön koulussa, välillä taas mennään kavereitten kanssa johonkin muualle, yleensä subiin. Neljäs tunti on psykologiaa ja se on ehkä helpoin lukuaine, mitä mulla nyt on. Katotaan yleensä psykaan liittyviä leffoja ja videoita, tehään ryhmätöitä tai vastataan opettajan antamiin kysymyksiin. Käsiteltävät asiat on aika paljon samantapasia, mitä mulla oli Suomessakin. Viiminen tunti on enkkua, joka on ehkä mun tänhetkisistä aineista se vaikein. Vaikeeksi sen tekee se, että luetaan paljon tarinoita ja runoja, joissa on vanhaa englanninkieltä. Edes mun luokkakaverit ei ymmärrä niitä sanoja, vaikka on itse amerikkalaisia. :D Mut meiän opettaja on tosi mukava ja sanos mulle, että oon pärjänny tosi hyvin vanhoista enkun sanoista huolimatta ja et mun esseet on ollu hyviä, jeee! Mistään aineesta ei myöskään yleensä tuu läksyä, joten mulla on sit aina illalla treenien/pelien jälkeen vähän aikaa vaan ottaa rennosti kotona. :)

Tiistaina oli myös mun eka futispeli täällä! Pelattiin Idaho Falls -nimistä joukkuetta vastaan ja voitettiin 4-2. :) Torstaina piti kans olla peli, mut se peruttiin kamalan kaatosateen ja salamoinnin takia. Täällä olikin sit kauheet tulvat koko kaupungissa. Alimmassa kuvassa futiskaverit Riley & Carly. :)

Kouluviikko meni aika nopeesti ku oli vaan se neljä päivää koulua ja taas olikin jo viikonloppu. Amerikassa on myös tapana, että pojat, jotka pelaa jenkkifutista antaa toisen pelipaitansa (jerseyn) lempparitytölle. Torstaina yks Justin sitten kysys, että jos haluisin laittaa hänen jerseyn päälle perjantaina. :D Tietenkin suostuin ja laitoin paidan päälle heti perjantai-aamuna ja pidin sitä päällä peli-iltaan saakka. Perjantai vietettiin taas siis jenkkifutiksen parissa ja pelin jälkeen mentiin parin kaverin kanssa Taco Belliin ja siellä vierähti pari tuntia jutellen niitä näitä. Lauantaina oltiin host-iskän kanssa vaihtamassa mulle usan liittymä ni ei oo sit niin kallista soitella. Mun numero on 208-317-1483, jos joku sitä tarvii eli se mun Suomen numero on nyt poissa käytöstä. Enimmäkseen käytän facetimea, skypeä ja muita ilmasia ohjelmia ku otan yhteyttä sinne Suomeen päin, mut toi numero on enimmäkseen käytössä täällä ku soitan tai tekstaan kavereille. Alapuolella, molemmissa kuvissa mä ja Elena, toinen vaihtari Italiasta. <3

Mentiin myös lauantaina pienelle maastopyöräreissulle vuorille iskän ja pikkuveljen kanssa ja illalla piti lähtee kavereiden kanssa ulos, mut oli sit vähän kipee olo, joten päätin jäädä kotiin ja vietettiin sit rauhallinen ilta äitin, iskän ja pikkusisarusten kanssa leffaa katsoen, karamellikinuski -ja juustopopcornia syöden (yäk, ei ollu mitään kauheen hyvää ainakaan toi karamellikinuski xd) ja jotain amerikkalaista lautapeliä pelaten ja mun tuomia salmiakkeja syöden. :) Ja noi jopa pystys syömään niitä ku yleensä ulkomaalaiset vihaa salmiakkia. :D Myöhemmin illalla vietettiin viel vähän laatuaikaa isoveljen kanssa ja sunnuntai-päivä menikin sitten hänen läksiäisjuhlia viettäen. Maanantai-illalla mentiin vielä Hayleyn ja Jacobin kanssa viettämään viimistä iltaa yhdessä. Käytiin jogurttijätskillä Kiwi Logossa sekä Jambo Juicessa hedelmäsmoothiella. :p

Jacob lähti siis tiistaina espanjankieliseen lähetystyöhön, ensin Mexicoon kuudeksi viikoksi ja sieltä sitten Portlandiin melkeen kaheksi vuodeksi. Tiistaina heräsin joskus neljän jälkeen aamulla ja lähettiin Pocatellon lentokentälle, jossa mä just kolme viikkoa sit olin perillä. Haikeet oli tunnelmat ku piti sanoo viimiset heipat isoveljelle, josta oli tullu mulle kahen viikon aikana kuin oikea veli sekä läheisin henkilö täällä tähän mennessä. Samalla siinä host-perheen kanssa itkiessä, tuli ekaa kertaa ikävä sinne Suomeen, koska tilanne oli niin samanlainen ku mulla kolme viikkoa sitten Helsinki-Vantaan lentokentällä. "Hyvästit" ei oo koskaan helppoja, mut sinä hetkenä viimeistään tajuaa, kuinka tärkeitä ja välittäviä ihmisiä on sun ympärillä. Vaikeeta siitä mulle teki vielä se, että mä tuskin oon jenkeissä vastassa sillon, kun Jacob tulee takasin.

Viiden tunnin unien ja hyvästien jälkeen, lähettiin silmät punasina kotiin ja puolentunnin kotona olon jälkeen puoliunessa kouluun. Koulupäivä tuntus tosi pitkältä ja uuvuttavalta eikä futispeli suoraan koulun jälkeen tehny siitä yhtään sen parempaa. Pelattiin Century -nimistä joukkuetta vastaan, joka on yks Pocatellon joukkueista. Pocatellossa on siis kolme koulua: Poky (jota mä käyn), Century sekä Highland. Amerikassa lähes kaikki aktiviteetit on koulun kautta, toisin kuin Suomessa joukkueet on urheiluseurojen kautta. Kaiken lisäksi, hävittiin peli 3-0. Kaheksan aikoihin olin kotona ja just sinä päivänä mulle tuli psykasta läksyksi tehä kotona loppuun 12 slaidin power point -esitys ku yleensä mulle ei tuu läksyjä ollenkaan. Illalla vielä kuulin, että Suomessa samalla paikkakunnalla asuva 16 -vuotias tyttö on kuollut ratsastuskisoissa. Jäi kyllä yks sydämenlyönti välistä ku sai kuulla ton kamalan uutisen. Syvimmät osanottoni kaikille läheisille. <3 Tollaset onnettomuudet pistää aina miettimään, et mikä elämässä on oikeesti tärkeetä ja et pitäis olla kiitollinen siitä mitä on ja arvostaa elämän pieniäki asioita. Täällä oonkin nyt tän kolmen viikon aikana oppinu, että pitää elää päivä kerrallaan ja nauttii joka hetkestä. Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, joten nauttikaa tekin elämästä siellä maapallon toisella puolella ja pitäkää huolta toisistanne! <3

Toi tiistai oli kyl kamalin ja raskain päivä täällä tähän mennessä. Oli niin ihana päästä nukkumaan omaan sänkyyn ja nukahtaa heti. Koko viikko meni siinä aika väsyneissä merkeissä ja torstaina oli taas futispeli, tällä kertaa Blackfootia vastaan, joka myös hävittiin. Lauantai-aamullakin piti olla peli, mut sekin peruttiin, syynä oli se, että Highlandin pelaajista suurin osa oli kipeenä. Meiän joukkueesta moni on kans kipeenä, mukaanlukien minä. Perjantaina koulun jälkeen olin vaan kattomassa treenejä ku olo ei ollu mikään niin kauheen hyvä et oisin ite voinu treenata. Lähin kuitenkin vielä illalla Elenan, Ipekin, Juanin ja Ethanin kanssa Idaho Fallsseihin kattoo peliä. Idaho Falls on tollanen vähän isompi kaupunki, vähän yli 50 kilometrin päässä Pocatellosta. Oltiin pelissä kuitenkin vaan 20 minuuttia ku alko sataa niin kovin, (peli oli siis tällä kertaa ulkona.) Lähettiin sit vaan syömään ja ajamaan takas kohti Pocatelloa. Pocatellossa ei satanu yhtään, joten hengailtiin ja käveltiin vaan keskustassa ja kiivettiin myös yhelle The Red Hills -nimiselle vuorelle, josta näki koko kaupungin. Maisemat sieltä oli tosi upeet ku oli ihan pimeetä ja kaupungin valot vaan näkys! Alapuolella pari kuvaa sieltä sekä futispelistä. :)

Juan, mä, Elena, Ethan ja Ipek

Mä ja Ipek, vaihtarityttö Turkista <3

Lauantaina heräilin joskus 10 aikaan ja soittelin pari facetime- ja skypepuhelua Suomeen. Oltiin myös sovittu Elenan ja Gracen kanssa, että mennään päivällä shoppailemaan pariin ostoskeskukseen. Heti ensimmäisestä, American Eagle -vaatekaupasta löytys 200 dollarilla vaatteita. xd Täydellisiä vaatteita koko kauppa täynnä!! Tarvitsin myös uuden koululaukun ku pari viikkoa oon nyt käyttäny vaan tota vaihtarijärjestön reppua, joka piti olla mukana lentokentällä. :D Yhestä laukkukaupasta löytys sit mieleinen laukku ja ostin sen. Tääl on niin erilaista ku heti ku astuu kauppaan sisään, myyjä tulee kyselemään kuulumisia ja esittelemään kaupan uutuustuotteita. Ja sovittaessani vaatteita American Eagle:ssa, myyjä toi mulle viis asukokonaisuutta ja käski kokeilla niitä. :D Sitä ennen, myyjä tuli hakemaan mun vaatteet ja vei ne odottamaan sovituskoppiin, ettei mun tarvii itse kantaa niitä ja et saan kattoa muita vaatteita rauhassa. Asiakaspalvelu ainakin pelaa! Ehkä vähän liianki hyvin. :D

Shoppailupäivän jälkeen oli luvassa vielä pokeri-ilta Gaben tykönä. Sinne piti pukea päälle mustaa, valkoista tai punaista. Ite laitoin punasen pitsipaidan ja uuden mustan hameen. Pelattiin siinä sitten korttia, (ei tosin pelattu kertaakaan pokeria vaikka se pokeri-ilta olikin.. :D) arvauspelejä sekä katottiin yks leffa. Lähettiin vielä myöhemmin pirtelölle ja sieltä suunnattiin kotiin joskus 12 maissa. Hauska ilta oli taas, vaikka olo olikin aika kipee. Sunnuntaina piti lähteä Juanin kanssa pelaamaan futista ja Gagen kanssa leffaan, mut perjantai- ja lauantai-illan hauskuus sit kostautui ja tulin vielä enemmän kipeemmäksi. Lepäilin koko päivän kotona kuumeisena ja kamalassa flunssassa. Yöllä en pystyny nukkumaan yskän takia ja eilen päätin sit jäädä kotiin koulun sijasta. Olo meni vaan huonompaan suuntaan ja vanhemmat varas mulle lääkärin. Tässä kohtaa huomas, kuinka paljon yksinkertasempi ja parempi terveydenhuoltosysteemi on Suomessa kuin jenkeissä. Ennen lääkärille pääsyä, mun piti täyttää viis lappua, jossa oli miljoona kysymystä. Vihdoin pääsin sisälle ja kaikki oli ok, paitsi keuhkoissa oli jotain bakteereita, johon sain viikon lääkekuurin. Lääkkeet tosin piti hakee toiselta puolelta kaupunkia parin tunnin päästä, koska ne ei ollu siellä vielä valmiina. No, tuli ainakin koettua USA:n terveydenhuoltokäytäntö, toivottavasti ei tarvii enää montaa kertaa näitä terveyspalveluja täällä käyttää. :D Tiistaina eli tänään heräsin aamulla seittämältä, mut päätin jäädä vielä täksi päiväksi kotiin ja yrittää mennä kouluun vasta huomenna. Olo on jo vähän parempi, mut yskä ei vaan millään meinaa lähtee pois ja olokin on vähän heikko vielä. Facetime -puhelu Suomen perheen kanssa onneks autto vähän, oli ihana nähä taas kaikkien kasvot ja että kaikki on kunnossa myös siellä. :) Monet sanoo aina, että vaihtovuoden ensimmäiset kaks kuukautta on ne pahimmat, mulla ei ainakaan vielä oo ollu mitään ongelmia. Tietenki myöhemmin tulee varmaan monia vastoinkäymisiä, mut tällä hetkellä ei oo sen suurempaa ikävää Suomeen, oon sopeutunu hyvin uuteen maahan, kulttuuriin ja sen tapoihin, perhe ja uudet kaverit on ihania eli elämä uudessa maassa menee kokonaisuudessaan ihan loistavasti. :)

Ainiin, mulla on kai kuudet tanssiaiset täällä tän vuoden aikana ja ensimmäiset on Homecoming -tanssiaiset. Pojilla on tapana pyytää tyttöä parikseen jollakin erikoisella tavalla ja eilen sit host-äiti huomas, että ulko-oven takana on joku paketti.. Paketissa oli futispallo ja lappu, jossa luki: Ilona "Will you "kick it" with me at homecoming?" -Juan. Ehkä paras tapa pyytää futistyttöä tanssiparikseen. :D Ihana yllätys, piristi kyllä päivää!

Yritän kirjotella taas tällä viikolla, viimeistään viikonloppuna. Terveiset kaikille sinne, jotka tämän postauksen luki! :)

Moimoiii <3